Kansalaisten kaivosvaltuuskunta on huolissaan kansalaisten ja ympäristön oikeuksista
Hallituspuolueet neuvottelevat parhaillaan hallituksen esityksestä kaivoslaiksi. Kansalaisten kaivosvaltuuskunta MiningWatch Finland toteaa, että kaivoslakiesitys sisältää vakavia heikennyksiä nykyiseen lakiin verrattuna.
Siinä eivät myöskään toteudu hallitusohjelman kirjaukset, joita kaivostoiminnalle on asetettu. Tämä on selkeä epäkohta.
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta haluaa Suomeen uudistetun kaivoslain, joka aiempaan verrattuna nostaa ympäristön- ja luonnonsuojelun tasoa.
Lain tulee myös nykyistä paremmin huomioida sekä paikallisten että muiden elinkeinon harjoittajien oikeudet, kun kaivostoimintaa suunnitellaan paikkakunnalle tai sitä siellä jo on.
—
Tällä hetkellä sadoilla tuhansilla suomalaisilla on päällimmäisenä tunteena syvä huoli voimakkaasti laajenevasta malminetsintä- ja kaivostoiminnasta.
Siinä on yhä useammin osallisena myös valtava monikansallinen yritys, jolla joissain tapauksissa on maailmanlaajuisia maineongelmia. Yhtenä esimerkkinä on ympäri Suomea laajaa toimintaa aloittava Rio Tinto, jota on syytetty niin ihmisoikeusloukkauksista kuin ympäristörikoksista.
Malminetsinnän tai kaivostoiminnan kohteeksi johtuminen tuntuu paikallisesta maanomistajasta tai elinkeinonharjoittajasta lähes poikkeuksetta valtavalta onnettomuudelta. Malminetsintää tehdään nyt lisääntyvissä määrin isoilla alueilla Suomessa.
â€Kaivostoiminnan haitat ympäristölle, alueen asukkaille ja muille elinkeinoille ovat pitkäaikaisia. Sen sijaan sen hyödyt paikalliselle yhteisölle ja valtiolle ovat yleensä lyhytaikaisiaâ€, toteaa Jari Natunen.
Natunen toimii Kansalaisten kaivosvaltuuskunnan puheenjohtajana ja on perehtynyt kaivosteollisuuden toimintaan Suomessa. Kaivosvaltuuskunta on paikallisten asukkaiden ja elinkeinojen edunvalvoja siellä, missä on kaivos- ja malminetsintätoimintaa.
Korjauslista tulee kansalaisilta
Kaivosvaltuuskunnan asiantuntijoilla on vuosikymmenien kokemus kaivos- ja malminetsintähankkeista, niiden aiheuttamista ongelmista sekä paikallisten asukkaiden ja elinkeinonharjoittajien haasteista.
Kaivosvaltuuskunta katsoo, että malminetsinnän ja kaivostoiminnan sääntelyssä on monia vakavia ongelmia. Niistä keskeisiä on koottu alle.
Korjausta vaativat epäkohdat
1. Luvat oikeaan järjestykseen
Tämänhetkinen käytäntö on myöntää kaivoslupa ennen ympäristölupaa, vaikka järjestyksen pitäisi olla päinvastainen.
Kaivosluvassa määritellään esimerkiksi kaivoksen koko, sijainti ja louhintatapa, siis hyvin merkittäviä asioita. Tilanne on nurinkurinen: kaivoslupaa myöntäessä tulisi arvioida hankkeen yleisiä ja yksityisiä etuja, vaikka hankkeen ympäristövaikutukset on vielä täysin selvittämättä. Nykyinen lupajärjestys heikentääkin ympäristöluvan mahdollisuuksia huomioida kaikki ympäristövaikutukset. Myös kansainväliset kauppasopimukset saattavat rajoittaa ympäristölupaehtojen määrittämistä kaivosluvan ollessa jo myönnetty.
Näistä syistä Kaivosvaltuuskunta esittää, että ympäristölupa tulisi vaatia aina ennen kaivoslupaa. Lisäksi ennen ympäristölupaa kaivokselle tulisi tehdä ympäristövaikutusten arviointi, joka käsittää myös pitkäaikaiset vaikutukset aina kaivoksen sulkemistoimiin ja jälkihoitoon asti.
2. Pitkäaikaiset seuraukset ja vakuudet ennakoitava paremmin
Kaivostoiminnan ja malminetsinnän pitkäaikaisia ja kohtuuttomia vaikutuksia paikallisyhteisölle ja yhteiskunnan kokonaisedulle ei huomioida tarpeeksi. Ehdotetun kaivoslain puutteet liittyvät niin vakuuksien kestoon kuin merkitykseen.
Lakiesityksen mukaan kaivosyhtiötä velvoitetaan antamaan vakuus eli tekemään talletus jonkin tulevan asian hoitamista varten. Näin pyritään estämään esimerkiksi tilanne, jossa kaivosyhtiön ajautuessa konkurssiin haitat päätyvät veronmaksajien maksettavaksi tai pysyväksi ympäristövahingoksi.
Vakuuden kestoksi on lakiesityksessä esitetty 30 vuotta, ja sillä voidaan kustantaa ympäristön, kaivosrakenteiden tarkkailun, ylläpidon ja korjauksien kuluja. Kaivosvaltuuskunta katsoo, että kaivostoiminnasta tulee pysyviä haittoja, joista huolehtimiseen vaaditaan huomattavasti pitkäaikaisempia toimia. Esitetty 30 vuoden ajanjakso on riittämätön.
Esimerkiksi sulfidimalmien louhintaa seuraava jälkitarkkailu jatkuu vuosisatoja, jos ympäristö halutaan suojella sen seurauksilta (Ruotsin valtiontalouden tarkastusvirasto, 2007). On myös mahdollista, ettei tarkkailua voi lopettaa koskaan. Suurin osa Suomen maaperän malmeista kuuluu juuri sulfidimalmeihin.
Kaivosyrityksen odotetaan kertovan kaivoksen sulkemissuunnitelmastaan vasta, kun kaivosta ollaan sulkemassa. Silloin on riski, että suljettavan kaivoksen tarkkailun riittävyyttä ja kestoa ei arvioida perusteellisesti. Voi myös käydä niin, että yritys ehtii ajautua konkurssiin ennen kuin jälkivastuuta vaaditaan. Sulkemissuunnitelma tulisikin määrittää ympäristöluvassa ennen kaivosluvan myöntämistä.
On tyypillistä, että kaivosyhtiöt perustavat yksittäisiä kaivoskohtaisia osakeyhtiöitä, jolloin niiden konkurssiin ajautuminen ei vaikuta emoyhtiöön, joka ehkä jatkaa toimintaansa toisaalla. Ympäristövahinkojen estäminen ja jälkitarkkailu kustannuksineen jääkin kokonaan yhteiskunnan kannettavaksi.
Lisäksi lakiesitys heikentää nykyisestään kahdella tavalla vakuuksien merkitystä.
Ensinnä, esityksessä määritellään tarkasti osa-alueet, joille vakuus täytyy asettaa. Siitä seuraa, että joitain osa-alueita jää vakuuden ulkopuolelle. Näitä ovat esimerkiksi jätealueiden huolto ja ylläpito, suljetun louhoksen vesienhallinta – myrkkypitoiset vedet eivät saa saastuttaa ympäristöä – sekä pilaantuneiden maa-alueiden ennallistaminen. Näille ei vaadita vakuuksia myöskään muussa tämänhetkisessä lainsäädännössä.
Toiseksi, esityksen mukaan vain kaivoslaissa mainitut osa-alueet otetaan huomioon vakuuksia määrittäessä. Silloin vakuuksien ristiinkäyttöä ei vaadittaisi. Ristiinkäytön periaatteena on, että jos mikään muu laki, kuten vaikka ympäristönsuojelulaki, ei vaadi vakuuksia puuttuville osa-alueille, niin silloin ne määrätään kaivoslain puitteissa.
Tämä tarkoittaa, että yhä todennäköisemmin jäisi osa-alueita, joille laki ei vaadi vakuutta. Sen seurauksena ne jäävät yhteiskunnan hoidettavaksi. Tämä on myös vastoin P. Vihervuoren kaivoslakiselvityksen suosituksia.
3. Erityisen haitalliset louhintatavat ja kaivannaiset rajattava pois
On mineraaleja ja louhintatapoja, jotka aiheuttavat keskimääräistä enemmän ympäristö- ja terveyshaittoja. Siksi tiettyjen keinojen käyttö louhinnassa on kielletty muissa maissa.
Kiellettyä voi olla…
a. Kaivoksen avaaminen vesistön osaan, joka kuivataan väliaikaisesti. Kaivoksen sulkemisen jälkeen alue palaa vesistöjen osaksi, ja siinä vaiheessa jäteongelmat ovat vaikeita ratkaistavia.
b. Avolouhokset ovat edullisempia kaivosyhtiölle, mutta aiheuttavat enemmän ympäristöhaittoja ja ovat ympäristövaikutuksiltaan vaikeammin hallittavia. Mikäli avolouhoksia ei kiellettäisi, niin niille tulisi aina tehdä ympäristövaikutusten arviointi verraten tunnelikaivokseen, ja huomioiden jätteiden pitkäaikaiset vaikutukset ja kustannukset.
c. Arseenin, elohopean, kadmiumin, asbestimineraalien, uraanin, toriumin, radiumin ja aktiniumin louhiminen. Timantti ja kulta eivät ole yhteiskunnan raaka-ainehuollon kannalta välttämättömiä. Siksi niille ei pitäisi koskaan myöntää kaivosaluelunastuslupaa.
4. Haittakorvaukset kuntoon
Entä mitä maanomistajalle korvataan mahdollisista haitoista? Maanmittausviranomaisilla ei nykytilanteessa ole riittävää osaamista haittojen arviointiin. Korvausten määrittäminen tulisi osoittaa asiat parhaiten tuntevien ympäristölupaviranomaisen ja Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyyn.
Korvattavaksi pitäisi laskea myös malminetsinnän aiheuttama kiinteistöjen arvon aleneminen sekä haitat elinkeinoille kiinteistöjen vakuusarvon laskiessa lainaa haettaessa.
5. Koneellinen malminetsintä saatava ympäristölain piiriin
Malminetsinnän ympäristöhaittojen ja niiden korjaamiseen tarvittavien korvausten arvioiminen on riittämätöntä, erityisesti maa- ja kallioperään kajoavan etsinnän osalta. Esimerkiksi malminetsinnän kairauksessa käytettävien apuaineiden vaikutuksia ympäristöön ei kontrolloida mitenkään, kairauksessa syntyvä mineraalijäte on usein vaarallista jätettä ja sen jätevedet ovat hyvin haitallisia.
Tähän päivään mennessä ei ole tiedossa ympäristön kannalta turvallista tekniikkaa, jolla voitaisiin kairata vesistön, pienvesien tai pohjaveden läheisyydessä. Vesilain suojaamia pienvesiä ovat lähteet, norot ja lammet. Maastoon ruostuvat kairausputket aiheuttavat jätehaittoja ja vaaraa metsäkoneille, moottorikelkoille ja eläimille. Helikoptereiden ja muiden lentolaitteiden käyttöä tulisi myös säädellä tarkemmin.
6. Maanomistajan luvalla tapahtuva malminetsintä kiellettävä
Yksinomaan maanomistajan luvalla tapahtuva malminetsintä on ongelmallista. Maanomistajia on toisinaan johdettu harhaan, kun malminetsintäyhtiö on esimerkiksi antanut ymmärtää, että heillä on jo lupa malminetsintään – vaikka kyseessä on vasta varaus. Se ei oikeuta lapionsyvyyttä syvempään etsintään.
Maanomistaja onkin saattanut antaa luvan kallioperän tutkimuksiin. Hänellä ei kuitenkaan ole riittävää asiantuntemusta arvioida tutkimusten kaikkia ympäristöhaittoja.
7. Intressivertailun tosiasiallinen toteutuminen varmistettava
Kaivoslakiesityksen mukaan kunta tekee intressivertailun kaavoituksen yhteydessä, mutta siihen liittyy käytännössä ongelmia.
Kunnalla ei välttämättä ole ympäristölupaa tai ympäristövaikutusten arviointia käytettävissään tässä vaiheessa. Toiseksi, kunnalla ei tyypillisesti ole vaadittavaa asiantuntemusta, että se pystyisi arvioimaan kaivoshankkeita ja niiden yksityiskohtia intressivertailun vaatimalla tavalla.
Esimerkiksi, vaikka kaivostoiminta olisi selkeässä ristiriidassa saamelaisten oikeuksien, elinkeinon tai kulttuurin harjoittamisen kanssa, niin todennetut ja merkittävätkään haitalliset vaikutukset eivät estä kaivosluvan myöntämistä. Toiminta saamelaisalueella on ILO 169 -sopimuksen vastaista, kunnes sopimuksen alaiset ristiriidat on selvitetty.
Intressivertailu, jossa selvitetään hyödyt ja haitat yleisille ja yksityisille eduille, tulisi toteuttaa ympäristöluvan ja haittakorvauskäsittelyn yhteydessä. Kattavan vertailun on perustuttava ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin.
Intressivertailun tulee sisältää myös kiinteistöjen arvojen alenemiset ja haitat muille elinkeinoille, huomioiden erityisesti pitkäaikaiset haitat. Sen tulisi myös selvittää louhittavan mineraalin tosiasiallinen välttämättömyys yhteiskunnan raaka-ainehuollon kannalta.
Varhaisen vaiheen intressivertailu tulisi suorittaa jo malminetsintävaiheessa, jolloin selvitetään, onko alue ylipäätään soveltuva kaivostoimintaan, ja että malminetsinnästä ei aiheudu kohtuutonta haittaa. Tätä tulisi arvioida mallikaivosskenaarion avulla, ottaen huomioon hankkeen pitkäaikaiset vaikutukset.
8. Kunnan päätösvaltaa lisättävä ja selvennettävä, maakuntien veto-oikeuden tulee säilyä
Lakiesityksen mukaan kunta voi vaikuttaa kaivostoimintaan kaavoituksella, mutta tämä keino on vain rajallinen. Yksinomaan kaavoitukseen perustuva vaikuttaminen on liian kankeaa ja hidasta.
Esimerkiksi Kuusamossa kaupunginhallitus olisi halunnut rajata tärkeän matkailualueen kaivostoiminnan ulkopuolelle. Aiemmin tehtyä kaavaa, joka otti huomioon kaivostoiminnan, ei pystytty purkamaan, sillä oikeus vetosi kaivosyhtiön omistusoikeuteen.
Oikeus ei myöskään hyväksynyt sitä, että kunta voisi rajata kaivospiirin laajentumista uusille, kaavan ulkopuolisille alueille.
Hankkeen toteutumisen edellytyksenä tulisi olla kaikkien vaikutusalueen kuntien ja maakunnan suostumus.
9. Maanomistajien omistusoikeutta kunnioitettava
Kaivoslaki nykymuodossaan ja esitetyillä muutoksilla loukkaa maanomistajan perustuslain suojaamaa omistusoikeutta ja oikeutta elinkeinon harjoittamiseen. Oikeus perustuslain suojaan pitäisi olla myös maanomistajilla.
Malminetsintä aiheuttaa paikallisille ja muille elinkeinoille pitkäaikaisen epävarmuuden tulevaisuudesta. Näin on todettu Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa vuodelta 2007.
Raportti toteaa, että malminetsintä â€synnyttää epävarmuutta alueen kohtalosta ja voi siten vaikeuttaa suunnitelmien ja investointien tekemistä sekä rajoittaa omistajan mahdollisuuksia käyttää ja kehittää kiinteistöään haluamallaan tavallaâ€. Raportin mukaan malminetsintäalueet ovat vaikuttaneet esimerkiksi tonttien myyntiin.
Kaikkien maanomistajien suostumus tulisi olla edellytys malminetsintäluvan ja mahdollisten jatkolupien myöntämiseksi.
Mikäli malmia löytyy ja kaivos aiotaan perustaa, maanomistajat käytännössä kokevat kiinteistön myymisen pakolliseksi.
Valtiontalouden tarkastusvirasto onkin todennut, että vanhan kaivoslain mukainen ottajan hyväksi säädetty â€pakkotoimilakiâ€, jossa kaivosala ylittää muut kilpailevat intressit, ei enää sovi muuttuneeseen toimintaympäristöön. Tässä ajassa toimijoina ovat monikansalliset yritykset.
Maanomistajien suostumus tulisi olla edellytys kaivosluvan myöntöön. Toissijaisesti maanomistajalle tulisi toimittaa intressivertailun kokoamat, kattavat tiedot koskien kaivosyhtiön lunastusoikeutta alueeseen, jolloin maanomistaja on tietoinen asemastaan neuvottelupöydässä. Maanomistajiin rinnastuvat myös vesialueiden omistajat ja muut oikeudenhaltijat, kuten vuokralaiset.
—–
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta haluaa Suomeen uudistetun kaivoslain, joka aiempaan verrattuna nostaa ympäristön- ja luonnonsuojelun tasoa. Sen tulee myös nykyistä paremmin huomioida sekä paikallisten että muiden elinkeinojen oikeudet.