EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen lähtökohta oli huolestuttava. Euroopan komission ensimmäisessä ehdotuksessa koko kaivoksen lupaprosessi, ympäristövaikutusten arviointi (YVA) mukaan lukien, oli ahdettu 24 kuukauteen. Tämä oli erittäin lyhyt aika, sillä normaalisti pelkän YVAn tekeminen kaivokselle vie noin 2,5–4 vuotta.

YVA on erittäin tärkeä vaihe kaivosten luvituksessa, koska siinä arvioidaan kaivoksen vaikutusta mm. luontoon, rakennettuun ympäristöön, ihmisiin ja muihin elinkeinoihin. YVAssa tulisi myös muun muassa määrittää haitalliset vaikutukset lähistön kiinteistöille ja elinkeinoille – korvaukset määrätään yleensä pitkälti näiden selvitysten perusteella. YVAn selvityksissä on silti vielä kehittämistä, jotta kaikki haitankärsijät todella saisivat kaivoslain takaaman täyden korvauksen vahingoista.

EU:n esittämä hyvin lyhyt aikaraja YVAn tekoon olisi täten muodostanut erittäin vakavia riskejä niin ympäristölle kuin paikallisille ihmisille. Ismo Pölönen, ympäristöoikeuden dosentti, joka on laatinut useita raportteja valtiolle, nosti myös esille huolen, että EU:n kriittisten raaka-aineiden asetus tulee huonontamaan YVA-prosessien laatua. Tämä voisi siten aiheuttaa vielä enemmän konflikteja sekä oikeustaisteluita.1

Alustava asetusehdotus olikin tehty hyvin voimakkaasti kaivosteollisuuden näkökulmasta. Kaivosteollisuuden lobbauskoneisto on erittäin voimakas, ja asetusta kritisoitiin siitä, että kaivosteollisuuden toiveille oli annettu liikaa tilaa sen sisällössä.2

Yhteiskunnan yleistä etua ajavat eurooppalaiset kansalaisjärjestöt olivat tästä hyvin huolissaan, ja pyrkivät mahdollisimman hyvin vaikuttamaan, että säädös ei menisi läpi tässä muodossa.

Suomen kaivoskriittiset yhdistykset myös lähtivät liikkeelle yksissä tuumin ja pyrkivät omalta osaltaan vaikuttamaan asetuksen käsittelyyn sekä tuomaan esille asetusehdotuksen ongelmallisia kohtia ja niiden vakavia vaikutuksia Suomelle.3

Komission alustavaa ehdotusta käsiteltiin EU:n parlamentissa ja neuvostossa, samalla kun eri tahot pyrkivät vaikuttamaan neuvottelun lopputulokseen. Lopullinen versio asetuksesta lyötiin lukkoon 29.11.2023.

Asia on Suomen kannalta merkittävä, koska Suomen oletetaan olevan yksi keskeinen EU:n raaka-aineiden tuottajamaa. Suomen ympäristö runsaine vesistöineen on myös altis kaivosten vaikutuksille, joista suurimmat aiheutuvat juuri pinta- ja pohjavesiin. On riski, että lisääntynyt kaivostoiminta ja heikosti säädellyt kaivokset aiheuttavat ekologisesti hauraaseen, pohjoiseen luontoon merkittäviä ja peruuttamattomia vaikutuksia ja huonontavat erittäin puhtaiden vesien laatua.4.

Asian vakavuutta kuvaa hyvin myös niin sanotun Euroopan luonnonsuojeluliiton, European Environmental Bureaun, raportti “Sacrifice Zones for Sustainability” (Kestävyyden tavoittelussa uhrattavat alueet), jossa mainitaan esimerkkimaina nimenomaan Suomi, Ruotsi ja Portugali.5

Miten EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksessa sitten kävi?

Kansalaisjärjestöt ja eurokansanedustajat saivat aktiivisuutensa ansiosta parannettua joitain tärkeimpiä asioita. Asetus luo silti edelleen vaaroja Suomelle, elleivät Suomen viranomaiset tartu nyt tarvittaviin uudistuksiin aktiivisesti.

Nämä uudet säännöt koskevat vain kaivoksia, jotka louhivat strategiseksi määriteltyä raaka-ainetta. Kriittisten raaka-aineiden asetuksen myötä tehtävät muutokset viranomaiskäytäntöihin tulevat kuitenkin muuttamaan jonkin verran myös muiden, ei-strategisten kaivosten luvitusprosesseja, esimerkiksi kaivos- ja ympäristöluvan yhdistämisen myötä.

1. Strategisen kaivoksen kaivos- ja ympäristöluvat pitää käsitellä 27 kuukaudessa, mutta ympäristövaikutusten arviointi (YVA) saatiin onneksi tämän aikarajan ulkopuolelle.

Tämä oli suuri parannus alkuperäiseen ehdotukseen ja kansalaisjärjestöjen keskeisimpiä vaatimuksia. Luvituksen aikarajasta tehtiin reilumpi, ja suurimmalta vaaralta siis vältyttiin.

Koska 27 kuukauden aikaraja (+ 6 kk:n mahdollinen jatkoaika) kaivos- ja ympäristöluvan käsittelyyn on merkittävästi lyhyempi kuin tällä hetkellä, on erittäin tärkeää, että viranomaisille osoitetaan riittävästi resursseja sekä käytäntöjä parannetaan monella osa-alueella.

Suuri osa lupakäsittelyjen viivästyksistä johtuu puutteellisista hakemuksista. Tämä alleviivaa tarvetta tarkemmasta ohjeistuksesta yrityksille. Myös viranomaisten ohjeistus on puutteellinen – esimerkiksi kaatopaikoilla tarvittavien ratkaisujen ohjeet ovat paljon kattavampia. Viranomaisilla ei yleisesti ottaen ole riittävästi resursseja eikä edes usein mahdollisuutta konsultoida asiantuntijoita. Kaivoksia voidaan verrata kaatopaikkoihin, sillä molemmissa on suuria vaarallisen jätteen kaatopaikkoja. Kaatopaikkoihin verrattuna kaivosten säätely on jo nyt retuperällä.

Luvituksen laadulla ei siis ole varaa heikentyä, päinvastoin sen laatua tulee nostaa. Viranomaisten ja kaivosyritysten ohjeistusta täytyy kehittää, jotta prosesseja voidaan alkaa sujuvoittaa EU:n tavoitteiden mukaan. Tähän työhön tulisi asettaa kunnianhimoisia “asiantuntijanyrkkejä”, joissa osanottajina olisi tärkeää olla yliopistojen, tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen edustajia. Kansalaisjärjestöt tulisi myös ottaa mukaan ohjeistuksen työryhmiin.

2. Asetus antaa voimakkaan suosituksen, että strategiselle kaivokselle voitaisiin myöntää lupa poiketa luonto- ja vesipuitedirektiiveistä, eli lupa huonontaa vesien tilaa tai pilata luontoarvoja. Kirjausta kuitenkin lievennettiin hieman niin, että ensin tulee kartoittaa, olisiko raaka-aineen kaivamiselle vaihtoehtoista paikkaa.

Vaikka kirjaukseen saatiin pieni lievennys, niin kyseessä on silti edelleen vaarallinen kirjaus. Jos kaivosyritykset odottavat lähes automaattisesti saavansa poikkeamisluvan vesi- ja luontodirektiiveistä, niin tahtotilaa sijoittaa ympäristöteknologiaan ja oikeisiin jäteratkaisuihin ei todennäköisesti löydy. Ympäristöoikeuden dosentti Ismo Pölönen mainitsee tämän asetuksen kohdan myös yhtenä merkittävänä riskinä Suomen luonnolle.6 Paljon myös riippuu siitä, miten viranomaiset tulkitsevat vaatimusta selvittää vaihtoehtoisia paikkoja raaka-aineen kaivamiselle.

3. Ympäristö- ja kaivosluvan käsittelyt yhdistyvät.

Edellisen eduskunnan käsittelyssä kaivoslain yhteydessä hyväksyttiin lausuma, että ympäristö- ja kaivoslupien samanaikaista käsittelyä edistetään. Kriittisten raaka-aineiden asetus tekee siitä nyt pakollisen vaatimuksen, ja se on hyvä asia.

Yhdistyksemme ja muut kansalaisjärjestöt ovat ajaneet lupien samanaikaista käsittelyä jo pitkään. Kaivos- ja ympäristöluvat käsitellään tällä hetkellä eri aikoina, mikä aiheuttaa monia käytännön epäkohtia. Lupakäsittelyjen samanaikaisuus voi parantaa 1) ympäristövaikutusten tietojen huomioon ottamista kaivosluvassa 2) haittakorvauksien, kaivoksen sulkemisen ja jätehuollon kustannusten huomioimista, kun selvitetään hankkeen kannattavuutta.

On kuitenkin olemassa riski, että yhdistämisen yhteydessä lupakäsittelyjä heikennettäisiin. On äärimmäisen tärkeää varmistaa, että lupakäsittelyjen laatu pysyy ennallaan, ja että sitä kehitetään paremmaksi. Lisäksi tulee varmistaa, että kaivosluvassa käsitellään ympäristöluvan tiedot, ja että ne huomioidaan myös kaivosluvan määräyksissä.

4. Strategisen hankkeen statuksen voi saada, vaikka louhisi strategista raaka-ainetta vain sivutuotteena. Lisäksi vaatimus, että strategisen raaka-aineen määrän tulisi olla merkittävä, poistui.

Tämä on selkeästi huono suunta, sillä on odotettavissa vääntöä, kun kaivoshankkeet pyrkivät saamaan strategisen statuksen pienelläkin raaka-ainemäärällä. Toisaalta asetukseen tuli lisäys, että strategisen hankkeen tulee omalta osaltaan vahvistaa EU:n raaka-aineiden saatavuutta, mikä tarkoittaa että aivan pienen määrän ei tätä voisi katsoa tekevän.

Tämä on merkityksellistä, koska strateginen status asettaa kaivoksen etuasemaan, luo mahdollisuuden vesipuite- ja luontodirektiivien poikkeamisluvalle ja on vahva suositus kaivoksen avaamiselle EU:n taholta. Turhia kaivoksia ei tulisi enää avata, sillä jokainen kaivos rasittaa luontoa merkittävästi, niin vesi-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten kuin hiilidioksidipäästöjenkin suhteen.

Sitä, että strategisessa hankkeessa tulee olla tarpeeksi louhittavaa strategista raaka-ainetta, täytyykin vaatia sekä Suomen käytäntöihin että pyrkiä edistämään EU:ssa. Vaadittavan määrän määrittäminen, esimerkiksi tiettyyn osuuteen EU:n tarpeesta, selkiyttäisi asiaa eri osapuolille ja estäisi hankkeiden harhaanjohtavaa markkinointia.

5. Paikallisia yhteisöjä ja alkuperäiskansoja tulee konsultoida kattavasti ja oikeudenmukaisesti.

Asetus mainitsee, että strategisten hankkeiden tulee konsultoida paikallisia yhteisöjä ja alkuperäiskansa saamelaisia kattavasti ja oikeudenmukaisesti. Tämä on sinänsä hyvä kirjaus EU:lta. Suomen päässä olisi asianmukaista varmistaa, että konsultoiminen keskittyisi etenkin siihen, että YVAssa ja ympäristöluvassa on selvitetty kaikki mahdolliset haittavaikutukset kiinteistö-, elinkeino- ja yrityskohtaisesti. Konsultoinnin tulisi keskittyä korvausten kattavuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Tämä vaikuttaisi todennäköisesti positiivisesti myös kaivosten hyväksyttävyyteen, eli ns. sosiaaliseen toimilupaan.

Alkuperäiskansa saamelaisten osalta hyvä Free Prior Informed Consent -käytäntö (FPIC) poistettiin lopullisesta asetustekstistä. FPIC tarkoittaa, että kaivoshankkeeseen tarvittaisiin alkuperäiskansojen oikeaan tietoon perustuva suostumus. Tämä muuttui merkitykselliseksi konsultoimiseksi (“meaningful consultation”) siitä, miten haittojen vähennetään, estetään ja korvataan. Saamelaisten konsultoinnissa tulee erityisesti huomioida mahdollisuus harjoittaa saamelaiskulttuuria, mukaan lukien poronhoito ja muut perinteiset elinkeinot ottaen huomioon YK:n sopimusvelvoitteet.

6. Strateginen hanke tulee olla suunniteltu ja toteutettu kestävästi, mutta ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tehdään vasta jälkeenpäin, kun strategisen hankkeen status on jo myönnetty.

Asetuksen mukaan strategisen hankkeen tulee olla kestävästi suunniteltu ja toteutettu, ja sen tulee noudattaa EU:n kaivoksiin liittyvää lainsäädäntöä. Strategisen hankkeen status myönnetään kuitenkin ennen kun ympäristövaikutusten arviointia (YVA) on edes aloitettu. Tällöin on täysin mahdotonta aidosti arvioida hankkeen kestävyyttä ja toteutettavuutta.

Tämä asettaakin Suomen viranomaisille suuren haasteen varmistaa se, että strategiseksi määritellyn kaivoshankkeen kaivos- ja ympäristölupa täytyy ehdottomasti voida evätä, elleivät kestävyyskriteerit täyty. On otettava huomioon, että hankkeen vaikutukset eivät ole tiedossa hankkeen strategisuudesta päätettäessä.

Puutteellisia kaivos- ja ympäristölupahakemuksia ei myöskään saa missään nimessä hyväksyä, vaikka 27 kuukauden aikaraja tulisikin täyteen.

7. Asetukseen tuli maininta, että strategisten hankkeiden täytyy noudattaa EU:n kaivoksiin liittyvää lainsäädäntöä.

Tällä itsestäänselvältä kuulostavalla kirjauksella voi olla merkitystä, sillä EU:lla on paljon hyvää kaivoksiin liittyvää lainsäädäntöä, kuten erityisesti kaivannaisjätedirektiivi, joiden vaatimukset eivät kuitenkaan toteudu tällä hetkellä käytännössä. Kirjaukseen voidaan tarttua, kun strateginen kaivoshanke ei selvästi täytä EU:n asettamia vaatimuksia. Se ikäänkuin luo kampeamisvaraa, jolla kaivosten ympäristönsuojelua voitaisiin pakottaa paremmalle tasolle.

Kaivannaisjätedirektiivin mukaan kaivoksen jätteistä ei saa aiheutua ympäristön pilaantumista pitkänkään ajan kuluessa.

8. Kiertotalouden vaikutus näkyy jonkun verran, mutta sen vaikutusta heikennettiin aiemmista versioista.

Kansalaisjärjestöt ja useat euroedustajat ajoivat kiertotalouden vahvistamista ja kunnianhimoisempaa suuntaa. Vahvistusta ei saatu, sen sijaan kiertotalouden osuutta heikennettiin.

Esimerkiksi vaatimukset korvaavien materiaalien markkinoiden, ostotoiminnan ja tutkimuksen tukemisesta poistettiin. Korvaavilla materiaaleilla tarkoitetaan uusiutuvista raaka-aineista valmistettavia tuotteita, joita voidaan käyttää louhittavien raaka-aineiden sijaan.

Korvaavan materiaalin hanke voidaan kuitenkin myös hyväksyä strategiseksi hankkeeksi, mikä on positiivista. Korvaavien materiaalien avulla voidaan ajan mittaan siirtyä pois kaivoksista.

Asetuksessa rohkaistaan myös vanhojen kaivannaisjätteiden hyötykäyttöä. Tämä on erittäin hyvä tavoite, joka samalla edistää vanhojen kaivosten jätealueiden puhdistamista.

9. EU ylläpitää kriittisten ja strategisten materiaalien listaa. Tämä voi vaikuttaa selkeyttävästi siihen, voiko kaivos saada kiinteistölle pakkolunastuslupaa Suomessa.

Kriittisten ja strategisten raaka-aineiden listaa päivitetään joka 3. vuosi. Raaka-ainelistan kokoamisessa otetaan huomioon myös raaka-aineita korvaavat, uudet materiaalit. Tämä tarkoittaa, että jos jollekin louhittavalle raaka-aineelle kehitetään varteenotettava korvaava materiaali, niin lopulta tämä vaikuttaa siihen, määritelläänkö raaka-aine enää strategiseksi tai kriittiseksi. Teknologian kehittyessä raaka-ainetarpeet myös muuttuvat.

Suomen lainsäätäjiltä kaivataankin nyt tarkennusta, että seuraako Suomi EU:n listaa, vai määrittääkö se oman krittisten raaka-aineiden listansa. Tämä on tärkeää olla tiedossa, sillä mikäli kaivoksen raaka-aine ei ole kriittinen tai strateginen, silloin kaivokselle ei voisi myöntää kiinteistöjen pakkolunastuslupaa7. Tämä on tietenkin paikalliselle asukkaalle erittäin olennainen tieto, kun miettii kiinteistön myyntipäätöstä.

10. Kunnan vaikutusvalta omalla alueella tapahtuvaan toimintaan jää kysymysmerkiksi.

On epäselvää, miten kunnan itsehallinto ja kaivoslain uudistuksessa annettu oikeus päättää kaivostoiminnan sijoittumisesta kunnan alueelle toteutuvat asetuksen luomissa puitteissa, kun kyseessä on strateginen kaivoshanke.

—–

Kaivokset Suomessa toteutetaan niin hyvin kuin Suomi vaatii.

Yhteenvetona voisi todeta, että EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen myötä on erittäin tärkeää:

1) Laittaa lupaprosessit, jälkivalvonta ja tarkastukset kuntoon. Tämä tarkoittaa viranomaisten parempaa resurssointia ja ohjeistuksen luomista. Mikäli tätä ei tehdä, niin heikko säätely ja pikakäsittelynä myönnetyt luvat tulevat hyödyttämään lähinnä monikansallisia kaivosyrityksiä, jotka menevät sieltä, mistä rima on matalin. Huonosti säädelty kaivos tarkoittaa valtavia kustannuksia veronmaksajille myöhemmin, kun jälkiä joudutaan siivoamaan.

2) Kaivannaisjätteitä täytyy alkaa käsitellä niiden vaarallisuuden edellyttämällä tavalla. Suuri osa kaivannaisjätteestä on vaarallista jätettä tai jopa ylittää sen määritelmän. Sitä ei kuitenkaan käsitellä vaarallisen jätteen tavoin, vaan se läjitetään luontoon tai kootaan heikkopohjaisiin altaisiin, yleensä vielä vesistöjen ja pohjaveden lähelle. Suomen on hoidettava tämän jätteen käsittelyn vaatimukset kuntoon, mikäli se aikoo suojata maailmanluokan puhtaita vesiään lisääntyvältä kaivostoiminnalta.

Päivitetty 26.2.2024: Poistettu maininta, että EU:n toimikunta päättää strategisen hankkeen hakemuksesta 45 päivässä. EU päättää hakemuksesta 90 päivässä, jota on mahdollisuus pidentää 90 päivällä.

1 https://sites.uef.fi/cceel/how-to-avoid-missteps-of-accelerated-eia-and-permitting-reflections-on-the-proposal-for-the-eus-critical-raw-material-act/

2 Friends of the Earth Europe (2023) Mining the depths of influence – How industry is

forging the EU Critical Raw Materials Act. https://friendsoftheearth.eu/wpcontent/uploads/2023/07/Mining-the-depths-of-influence.pdf

3 https://www.kaivosinfo.fi

4 https://sites.uef.fi/cceel/how-to-avoid-missteps-of-accelerated-eia-and-permitting-reflections-on-the-proposal-for-the-eus-critical-raw-material-act/

5 https://eeb.org/library/sacrifice-zones-for-sustainability-green-extractivism-and-the-struggle-for-a-just-transition-2/

6 https://sites.uef.fi/cceel/how-to-avoid-missteps-of-accelerated-eia-and-permitting-reflections-on-the-proposal-for-the-eus-critical-raw-material-act/

7 Valtioneuvosto voi myöntää pakkolunastusluvan kaivosalueeseen, jos hanke on yleisen tarpeen vaatima. Yleistä tarvetta arvioidaan taloudellisen ja työllisyysvaikutuksen lisäksi erityisesti yhteiskunnan raaka-ainehuollon tarpeen perusteella (49§)