Kaivoksen jätealueiden sääntely

 

Kaivoksien jätealueet rakennetaan huonommin kuin kaatopaikat

Päivitetty 27.11.2022

Kaatopaikkadirektiivi 2000/738/EY astui voimaan vuonna 2000 ja kaatopaikka-asetus 331/2013 vuonna 2013. Näissä todetaan, että kaatopaikan jätteistä ei saa aiheutua vahinkoa terveydelle tai ympäristölle niiden elinkaaren aikana. Tällöin tehtiin Suomen olosuhteisiin soveltuvat ohjeet ja kaatopaikkojen toiminta muutettiin vastaamaan direktiivin ja asetuksen vaatimuksia. 


Kaivannaisjätteille säädettiin direktiivi vuonna 2006 (2006/21/EY) ja siihen perustuva kaivannaisjäteasetus vuonna 2013 (190/2013). Nyt tämän suhteen pitäisi tehdä vastaava sääntely ja ohjeistus. Se, että viranomaisilla ei ole mihin tukeutua päätöksen teossa, aiheuttaa tilanteen, missä kaivannaisjäteasetus ei toteudu käytännössä. Kyse on niin yksityiskohtaisista selvityksistä, joita ei tehdä, kuin myös rakenteiden vakavasta puutteellisuudesta verrattuna kaatopaikkoihin, vaikka kaivannaisjäteasetus myös kieltää haitalliset vaikutukset. Tämä luo erittäin erikoisen tilanteen, että Suomessa on laki vuodelta 2013, jota ei käytännössä ole vielä pantu toimeen.

Nyt kaivoslain uudistuksen yhteydessä onkin tärkeää tarttua asiaan ja laittaa alulle tämä pitkään viivästynyt valmisteleva työ.

Kaivoksen jätealue on poikkeuksellisen vaativa riskirakenne, siis vaativampi kuin kaatopaikka. Kaivannaisjätteet ovat äärimmäisen pitkäikäisiä ja vaarallisia – niiden haitta-aineet eivät käytännössä juuri hajoa. Rakenteiden pettäessä ne suotuvat pohjavesiin ja leviävät vesistöihin. Kaivannaisjätteillä on toki eri vaarallisuusluokkia ja ne tulisikin käsitellä niiden mukaisesti.
Kaivannaisjätealueet ovat suurempia kuin kaatopaikat ja sijoittuvat usein vesistöjen läheisyyteen.
Kaivoksen jätealueen pohjarakennetta ei voi myöskään jälkeenpäin enää korjata.

Näistä tekijöistä johtuen kaivoksen jätealuetta tulisi säädellä tiukemmin kuin kaatopaikkaa, ns. vaativan rakenteen (taitorakenteen) vaatimuksin.

 

Kaivoksien louhintamäärät kertovat myös muodostuvien jätteiden määrästä. Uudet kaivokset ovat tyypillisesti hyvin suuria. On erittäin tärkeää luoda kaivannaisjäteasetukseen perustuva sääntely ja ohjeistus, kuten yhdyskuntajätteiden kanssa.

  • Kaatopaikka-asetuksen mukaan jätteistä ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle kaatopaikan koko elinkaaren aikana:

Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista 2.5.2013/331:

1 § (25.11.2021/1030) Tarkoitus

Tämän asetuksen tarkoituksena on kiertotalouteen siirtymisen tukemiseksi varmistaa erityisesti kierrätykseen ja muuhun hyödyntämiseen soveltuvan jätteen sijoittamisen vähentäminen kaatopaikalle sekä pintaveden, pohjaveden, maaperän ja ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi sekä ilmastonmuutoksen ja muiden siihen rinnastettavien laaja-alaisten haitallisten ympäristövaikutusten torjumiseksi ohjata kaatopaikkojen suunnittelua, perustamista, rakentamista, käyttöä, hoitoa, käytöstä poistamista ja jälkihoitoa sekä jätteiden sijoittamista niille siten, ettei niistä kaatopaikan koko elinkaaren aikana aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

  • Kaivannaisjäteasetuksen mukaan kaivannaisjätealueesta ei saa aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa pitkänkään ajan kuluessa:

7 § Kaivannaisjätteen jätealueen perustaminen ja hoito

Kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

  • Kaatopaikasta ja kaivannaisjätealueesta ei siis kummastakaan saisi aiheutua ympäristön pilaantumista pitkälläkään aikavälillä. 

 

  • Kaivannaisjätealueiden puutteellisesta sääntelystä ja ohjeistuksesta johtuen käytännön tilanne on kuitenkin seuraava:

Kaatopaikka

Kaivannaisjätealue

Materiaalien käyttöikämitoitus mainitaan

Materiaalien käyttöikämitoituksia ei mainita

Materiaalit ja niiden ominaisuudet ja toimivuus kuvataan yksityiskohtaisesti

Materiaaleja, niiden ominaisuuksia ja toimivuutta ei kuvata yksityiskohtaisesti

Pakollinen tiivisrakenneohje. Vaarallisen jätteen mineraalisen tiiviskerroksen vaatimus vähintään 1 m (100 cm). 

Ei pakollista tiivisrakenneohjetta. Vaarallisen jätteen mineraalisen tiiviskerroksen paksuus yleisesti 1 cm. 

YVA vaaditaan vaaralliselle jätteelle ja yli 50 000 vuotuiselle sijoitukselle

YVAa ei vaadita

Suunnittelijoilla pätevyysvaatimukset

Suunnittelijoilla ei pätevyysvaatimuksia

Kaatopaikkaa ei saa sijoittaa: 

1) tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle tai siten, että kaatopaikan haitalliset vaikutukset voivat ulottua tällaiselle pohjavesialueelle, jollei voida varmistua siitä, että näiden alueiden pohjavesien laatua ei vaaranneta;

2) vesistöön tai mereen taikka vedenhankintaan tai virkistyskäyttöön tarkoitetun tai muun erityistä suojelua vaativan vesialueen välittömään läheisyyteen;

3) luonnonsuojelu-, maisemansuojelu- tai virkistysalueeksi varatulle alueelle, luonnonperinnön tai kansallisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi suojellulle alueelle taikka niiden välittömään läheisyyteen;

4) suolle, vedenjakajalle, tulva-, maanvieremä- tai lumivyöryvaaran alaiselle maalle tai kallioperän ruhjealueelle, jos kaatopaikkaveden kokoaminen ja käsittely on teknisesti vaikea toteuttaa kaatopaikan käytön tai jälkihoidon aikana;

5) pehmeikköalueelle, jos kaatopaikasta voi aiheutua haitallista painumista tai painumat voivat vaurioittaa kaatopaikan rakenteita.

Ei vastaavia rajoituksia.

Tästä johtuu, että….

    • Kun materiaaleja, niiden käyttöikämitoitusta, ominaisuuksia ja toimivuutta ei esitellä yksityiskohtaisesti, niiden riittävyyttä ei voi arvioida.
    • Kun ei käytetä paksuja tiiviskerroksia, niin haitta-aineet tulevat suotumaan pohjavesiin

Esimerkki – Terrafame Oy Sulkemissuunnitelma (2018)¹

Sivukivialueen pohjarakenne (s. 24).

      • Materiaalien käyttöikämitoitusta ei esitetty
      • Materiaaleja ei määritelty yksityiskohtaisesti – ominaisuuksia ei käsitelty. 
      • Bentoniittimatto on mineraalinen tiiviseriste (geosynteettinen mineraalinen tiivistyskerros), jonka paksuus on 1 cm.
      • Tavanomaisella kaatopaikkajätteellä vastaavan tiiviseristeen paksuuden täytyy olla 50 cm ja vaarallisella jätteellä 100 cm. Kaikki esitettäisiin paljon tarkemmin: käyttöikämitoitus, laskelma suotuvista vesimääristä, miten on laskettu, paksuus, toleranssi, miten asennetaan, mikä kasan painuma on (voiko ylipäätänsä laittaa HDPE-kalvoa). Näitä tietoja ei ole Terrafamen materiaaleissa.
      • Mahdotonta arvioida rakenteiden riittävyyttä. Käyttöikä ei tiedossa.
      • Pohjarakenteen puutteellisuus on vaarallisinta, koska sitä ei voi korjata jälkikäteen – peittorakenteita voi korjailla myöhemmin. Kun rakenteet pettävät haitta-aineet leviävät ympäristöön.

Sivukivialueen peittorakenne (s. 25)

      • Ei kuvattu käyttöikämitoitusta. Materiaaleja tai ominaisuuksia ei määritetty yksityiskohtaisesti. Ei ole määritelty HDPE tyyppiä.
      • Näiden suunnitelmien pohjalta on mahdotonta arvioida, onko niihin varattu vakuus tarpeeksi suuri. Mikäli rakenne on riittämätön, voivat siihen varatut varat olla myös riittämättömät.

__________________________________________

1 https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/1413213. Liite 10.

Vaativien rakenteiden laadunvarmistuksesta:

Vaativia rakenteita (taitorakenteita) ovat esimerkiksi sillat. Kaivoksen jätealue on poikkeuksellisen vaativa riskirakenne.

Rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää, että erittäin vaativassa rakennushankkeessa tehdään:
1) 121 a §:ssä tarkoitettu laadunvarmistusselvitys;
2) 150 b §:ssä tarkoitettu asiantuntijatarkastus;
3) 150 c §:ssä tarkoitettu ulkopuolinen tarkastus.

Tarkastustoiminta kohdistetaan ensisijaisesti sellaisiin kohteisiin, joissa vauriotilanteessa aiheutuu vaaraa ihmisille ja ympäristölle. Pääpaino on turvallisuudella ja käyttöiällä. Tällaisia rakenteellisia kohtia ovat esimerkiksi rakenteiden lujuudet ja stabiliteetit. Myös rakenteen koko elinkaaren aikainen kestävyys voi olla tarkastuksen kohteena.

Ulkopuolisen tarkastajan tekemä tarkastustoiminta on pääasiassa tarkastajan tekemää vertailevaa
laskemista ja suunnitelma-asiakirjojen tarkistamista. Tavoitteena on, että suunnitelmien laatu on
hyvä ja mahdolliset suunnitteluvirheet korjataan ennen kuin ne toteutetaan. Samalla suunnitelmien
laatutaso nousee, kun virheelliset rakenteet ja tyypilliset virheet karsiutuvat.

Rakennepuolella kolmannen osapuolen tarkistus on jo vakiintunutta toimintaa. Esimerkiksi
Väylävirasto vaatii, että ulkopuolinen tarkastaja tarkastaa vaativat suunnittelukohteet
(Taitorakenteiden tarkastusohje 2013 ja Taitorakenteiden rakennussuunnitelmien tarkastusohje
2014). Myös korkeiden rakenteiden suunnitelmat on tarkastettava.

Kaivannaisjätealueet ovat suuruusluokaltaan rakenteita, joka kuuluvat Eurokoodin mukaisesti seuraamusluokkaan CC3 ja geotekniseen luokkaan GL3 ja siten edellyttäisivät kolmannen osapuolen tarkastelua.

Ehdotamme kahta lisäystä kaivannaisjäteasetukseen:
1) yleis- ja toteutussuunnitelmien kolmannen osapuolen tarkastus
2) toteutusvaiheeseen riippumaton laadunvalvoja, joka on sertifioitu

Ote asiakirjasta: Peter Brandt, tiivisrakenneasiantuntija, DI, Helsinki, Minna Leppänen, geotekniikan yliopisto-opettaja, DI,Tampere, Jouni Sarkkila, ympäristögeoteknikko, DI, Keuruu (2021) EHDOTUKSIA TOIMENPITEIKSI KAIVANNAISJÄTEALUIDEN RAKENTEIDEN PARANTAMISEKSI.

 

 

Lue kaivannaisjäteasetuksen toteutumisen muista ongelmista täältä:

kaivosvaltuuskunta.fi/tietopaketti/sulkeminen/

Katso kaikki pykäläehdotukset täältä:

kaivosvaltuuskunta.fi/tietopaketti/3-pointtia/