3 vähimmäisvaatimusta oikeudenmukaisempaan kaivoslakiin:

1. Kaivokset toteutetaan niin, että ne eivät saastuta pohjavesiä ja vesistöjä pitkänkään ajan kuluessa, esimerkiksi 50 vuoden jälkeen tai myöhemmin, ja että yhteiskunta ei joudu maksamaan niiden hoidosta sulkemisen jälkeen.  ? Kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 toimeenpanoLue lisää.

2. Kaivoksen lähialueen haitankärsijät saavat täyden korvauksen menetyksistä varallisuuden muuttumattomuusperiaatteen mukaan, perustuen lunastuslakiin ? Haittojen selvityksen sekä yleisten ja yksityisten etujen tarkempi määrittely
Lue lisää.

3. Kaivoshankkeen kannattavuutta selvitettäessä (kannattavuuslaskelma) otetaan huomioon sellaiset kaivannaisjätehoidon kustannukset, jotka varmistavat että kaivoksen jätteet eivät saastuta vesistöjä pitkälläkään aikavälillä. Laskelmassa huomioidaan lisäksi lähistön yksityishenkilöille ja yrityksille kuuluvat, todellista haittaa vastaavat, haittakorvaukset. Nämä asiat tulee ottaa huomioon kaivosyrityksen kokonaisvastuussa ja hankkeen kokonaiskuvassa. ? Kaivos- ja ympäristöluvan yhteensovittaminen tai kaivosluvan kannattavuuslaskelman ja lupamääräysten tarkistaminen ympäristöluvan myöntämisen jälkeen. Vakuudet haitankärsijöiden korvauksille ja niiden sisällytys kannattavuuslaskelmaan.
Lue lisää.

Katso lisää kaivannaisjätteistä ja kaivannaisjäteasetuksen toteutumisen ongelmista:

https://kaivosvetoomus.fi/lisatietopaketti/jatealue-saantely/ ja https://kaivosvetoomus.fi/lisatietopaketti/sulkeminen/

Esimerkkejä puutteellisista haittojen sekä yleisten ja yksityisten etujen selvityksistä:

Haitat, yleiset, yksityiset esimerkki päiv. 08.12.2022

__________________________________________

Kohdat 1 ja 3 liittyvät vetoomuksen pykälälistan kohtaan 1 – sulkeminen, kohta 2 liittyy vetoomuksen pykälälistan kohtaan 2 – intressivertailu.

Tarkemmat kuvaukset ja pykäläehdotukset:

1. Kaivannaisjäteasetuksen 190/2013 toimeenpano

Kaivannaisjätteet ovat Suomessa erityisen vaarallisia, koska suurin osa malmeistamme on sulfidimalmeja, jotka reagoivat ilman kanssa muodostaen rikkihappoa. Happo liuottaa irti raskasmetallit ja arseenin, milloin ne eivät ole enää kiinni kivissä vaan pääsevät leviämään vesistöihin ja pohjaveteen.

Tämä reaktio ei lopu tuhanteen vuoteen eivätkä nämä haitta-aineet hajoa. Ajan kuluessa ne voivat saastuttaa jopa suuria vesistöjä, minkä takia kaivannaisjätteiden jätehuoltoon täytyy kiinnittää erityistä huomiota.

Kaivannaisjätedirektiivi tuli voimaan vuonna 2006 (2006/21/EY) ja kaivannaisjäteasetus vuonna 2013 (190/2013). Ne ovat edistyksellistä lainsäädäntöä, ja jos asiat hoidettaisiin niiden mukaisesti, niin tilanne olisi jo monin verroin parempi.

Direktiivi kaatopaikoista säädettiin vuonna 2000 (2000/738/EY) ja siihen perustuva kaatopaikka-asetus vuonna 2013 (331/2013). Tällöin luotiin näiden pohjalta Suomen olosuhteisiin sopiva, sitova ohjeistus. Kaatopaikat muuntuivatkin merkittävästi tämän pohjalta, minkä moni vielä varmasti muistaa.

Toisin kuin kaatopaikkajätteiden kanssa, kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen pohjalta ei ole luotu sitovia ohjeistuksia.

Kaivannaisjäteasetuksen toteutumisessa on puutteita niin yksittäisten lakikohtien toteutumisessa kuin myös asetuksen tarkoituksessa, että ympäristön pilaantumista ei saa aiheutua pitkälläkään aikavälillä ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio (7§). Olennaista asetuksen toimeenpanossa on sitova ohjeistus, jätteiden luokittelu ja käsittely niiden vaarallisuuden mukaan sekä rakennevaatimukset. Näiden toteutuminen vaatii muutoksia useampaan lakiin.

Aiheuttaja maksaa -periaatteen toteutuminen tulisi myös varmistaa selkein kirjauksin, eikä esittää rajaavia ”vähintään 30 vuoden” määreitä. Tämä aiheuttaa sekavan tilanteen, jossa suurimmassa osaa kaivoksia jälkihoidon tarpeen arvioidaan kuin ihmeen kaupalla kestävän juuri sen tasan 30 vuotta.

Katso lisää kaivannaisjätteistä ja kaivannaisjäteasetuksen toteutumisen ongelmista:

 https://kaivosvetoomus.fi/lisatietopaketti/sulkeminen/ 

kaivosvetoomus.fi/lisatietopaketti/jatealue-saantely/

Pykäläehdotukset:

Kaivoslaki: Jotta jätteiden luonne, käsittelyn ja jälkihoidon vaatimukset olisivat mukana jo alkuvaiheessa, vaikuttaen kaivoksen suunnitteluun, kaivoslupa ja ympäristölupa tulisi käsitellä samanaikaisesti. Vaihtoehtoisesti kaivoslupahakemuksen liitteisiin pykälässä 34§ kohdassa 7) tulisi lisätä ”kaivoslupahakemuksen liitteisiin tulee lisätä kaivannaisjäteasetuksen mukaiset selvitykset, sulkemissuunnitelma sekä jätteiden ympäristövaikutusten arviointi”. Tämä toisi jätteiden luonteen selvitykset (millä on merkitystä jätealueiden toteutusratkaisuihin ja kustannukseen) mukaan kaivoslupaan ja YVAan.

• Pykälään 48 kaivosluvan myöntämisen esteisiin haitallisten vaikutusten perusteella tulisi lisätä määreeksi ”mukaan lukien jätteiden vaikutukset sulkemisen jälkeen”¹.

• Pykälän 48 perusteluihin tulisi lisätä ”Jätteiden vaikutukset ja kustannukset, mukaan lukien kaivoksen sulkemisen jälkeen, tulee käsitellä kattavasti kaivosluvan yleisten ja yksityisten etujen selvityksissä ja intressien yhteensovittamisessa”.

– Ympäristöluvan ja kaivosluvan pakollinen yhteensovittaminen on tärkeää, jotta 1) ympäristövaikutukset ja kustannukset niiden estämiseksi otetaan huomioon jo kaivosta suunniteltaessa 2) ympäristövaikutukset voidaan huomioida yleisten ja yksityisten etujen määräyksissä 3) ympäristöluvan vakuudet, kaivoksen rakenteiden ja jätehuollon kustannus ovat tiedossa kun tarkastellaan taloudellista kannattavuutta. Vaihtoehtoisesti kaivosluvan määräykset, korvaukset, vakuudet ja kannattavuuslaskelmat tulisi tarkistaa ympäristöluvan myöntämisen jälkeen.

– Aiheuttaja maksaa -periaatteen toteutuminen tulisi varmistaa selkein kirjauksin:

Lisäykset boldilla, poistot yliviivattuna.

108?§

Vakuus kaivostoiminnan lopettamista ja eräitä poikkeavia tilanteita varten

Kaivosluvan haltijan on asetettava vakuus:

1) kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten, joiksi luetaan

a) kaivosluvassa erikseen määrätyt lopetus- ja jälkitoimenpiteet;

b) 143 §:ssä ja 144 §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet;

c) kaivostoiminnan lopettamispäätöksessä erikseen määrätyt lopetus- ja jälkitoimenpiteet;

d) 150 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut toimenpiteet kaikkien jälkivaikutusten ajalta, kuitenkin vähintään 30 vuoden ajalta. Kaivosluvan haltijan tulee osoittaa vakuusaika luotettavalla selvityksellä riittäväksi.

HE 126/2022 vp

108§ perustelut

Jälkimmäisenä mainittuun 150 §:n 1 ja 2 momentin mukaiselle seurannalle ja korjaaville toimenpiteille säädetään vakuuden kohdalla määräajaksi vähintään 30 vuotta, ellei kaivosluvan haltija osoita muuta riittäväksi. Määräaika voi siis tapauskohtaisesti olla lyhyempi tai pidempi kuin 30 vuotta. 30 vuoden määräaika on arvioitu riittäväksi lähtökohdaksi, jona aikana kaivosalueen lopetus- ja jälkitoimenpiteiden toimivuus voidaan varmistaa. Määräaika on yhteneväinen ympäristönsuojelulain 60 §:n jätteen käsittelytoimintaa koskevan vakuuden kanssa.

Kaivostoiminnan, mukaan lukien louhosvesien, jälkihoitovaikutukset kestävät tyypillisesti merkittävästi pidempään kuin 30 vuotta. Kaivosluvan haltijan tulee osoittaa vakuusaika luotettavalla selvityksellä riittäväksi. Aiheuttaja maksaa -periaatteen ja kaivannaisjäteasetuksen tarkoittaman vastuun pitkien aikojen kuluessa toteutuminen tulee varmistaa.

Määräajan harkinnassa tulisi ottaa huomioon kaivosalueiden erilaisuus ja eri tarpeet jälkitoimille, kuten aitaaminen ja sortumavaaralliset paikat.

Muut lait:

• Kaivannaisjäteasetuksen 7§ kirjauksesta, jonka mukaan kaivannaisjätealue tulee perustaa ja hoitaa niin, että pitkänkään ajan kuluessa ei aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, seuraa:

• Koska rakenteiden käyttöiän ilmoittamisessa on vakavia puutteita, kaivannaisjäteasetukseen tulisi lisätä merkintä, että kaikissa loppusäilytysratkaisuissa tulee ilmoittaa niiden todellinen käyttöikä ja soveltuvuus jätteille. Erittäin vaaralliset (vaarallisen jätteen normit ylittävät) tai pitkäaikaisesti haitalliset jätteet tulee aina ensisijaisesti stabiloida pysyvällä tavalla² tai hyötykäyttää, kuten toimitaan kaatopaikkajätteiden kanssa. Tämä on erityisen tärkeää, koska kaivosten jätealueet sijoittuvat usein vesistöjen lähelle.

• Kaivosten ja jätekasojen tiivisrakenteet tulee rakentaa niin, että kaivannaisjätteiden valtavat raskasmetallimäärät eivät kulkeudu vesistöihin pitkänkään ajan kuluessa. Vaarallinen sulfidimalmin kaivannaisjäte on vaarallista yli tuhat vuotta. Kaatopaikoilla vaarallisen jätteen tiiviseriste, joka viime kädessä estää raskasmetallien ja muiden haitta-aineiden suotumisen pohjaveteen, on 100 cm. Yhtä vaarallisella tai vielä vaarallisemmalla kaivannaisjätteellä se on vain 1 cm (bentoniittimatto). Miksi kaivosten vaarallisen jätteen alueet voisi tehdä huonommin, etenkin kun ne usein sijoittuvat vesistöjen lähistöön?

• Rakenteiden tulisi olla samanlaisia yhdistelmärakenteita kuin mitä on kaatopaikoilla. Mineraalisen tiivisteen pitää olla rakennettu, riittävän tiivis. Kaivannaisjäteasetukseen tulisi lisätä, että kaivannaisjätealue tulee rakentaa vähintään samoilla standardeilla kuin kaatopaikka, kuitenkin huomioiden kaivannaisjätteen erityispiirteet. Myös ympäristövaikutusten arvioinnin vaatimuksen tulee yhtälaisesti koskea kaivannaisjätealuetta.

• Kaivannaisjätealue täyttää erittäin vaativan riskirakenteen määritelmän – sen rakennussääntelyn tulisi olla toteutettu vähintään samoilla standardeilla kuin kaatopaikoilla. Nimenomaan rakenteiden vaativuuden takia kaivannaisjäteasetukseen tulisi lisäksi kirjata maankäyttö- ja rakennuslain 121 a §:n, 150 b §:n ja 150 c §:n mukaiset laadunvarmistusselvitys, asiantuntijatarkastus ja ulkopuolinen tarkastus.

• Jätelain louhintajätteen luokituksiin tulee lisätä vaarallinen kaivannaisjäte ja kirjata kaivannaisjäteasetuksen määrittelemän potentiaalisesti happoa muodostavan jätteen olevan tällaista. Tällainen vaarallisen jätteen luokitus on kairausjätteellä, mutta kun samaa materiaalia on kaivoksen verran niin vaarallinen luokitus puuttuu paradoksaalisesti kokonaan³. Tämä on selkeä puute. Puutetta alleviivaa se, että Pohjois-Suomen AVI on viimeisimmässä Terrafamen luvassa ottanut itse käyttöön tällaisen vaarallisen louhosjätteen luokan⁴.

 

__________________________________________

1 48§: ”Vaikka kaivosluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät eikä luvan myöntämiselle ole tässä laissa säädettyä estettä, lupaa ei saa myöntää, jos kaivostoiminta, mukaan lukien jätteiden vaikutukset sulkemisen jälkeen, aiheuttaa vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa.”
2 Sijoitus mahdollisuuksien mukaan louhoksiin ja tunneleihin
3 Valtioneuvoston asetus jätteistä 978/2021 https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210978 Liite 3: Luokitus ”01 05 porauslietteet ja muut porausjätteet” sisältää luokan ”01 05 06* porauslietteet ja muut porausjätteet, jotka sisältävät vaarallisia aineita”, joka on merkitty vaaralliseksi jätteeksi.
Kohdasta ”01 01 mineraalien louhinnassa syntyvät jätteet” (eli sivukivi) puuttuu vaarallisen jätteen luokka kokonaan.
4 Terrafamen ympäristö- ja vesilupa lupamääräys 91, s. 1131 lisätty luokka: ”Malminlouhinnassa muodostuva sivukivi, happoa tuottava”, joka on merkitty vaaralliseksi, päätös nro 87/2022 myönnetty 20.6.2022. https://ylupa.avi.fi/fi-FI/asia/1413213

2. Haittojen selvityksen sekä yleisten ja yksityisten etujen tarkempi määrittely

Intressivertailun kehittäminen nyt tai asteittain on tärkeää (pykälät kohta 2.1.). Jos vertailua ei tällä hetkellä saada lakiin, tulee vähimmäisvaatimuksena varmistaa että haitankärsijät saavat oikeudenmukaiset korvaukset. Tämän toteutumisessa olennaista on parantaa haittojen sekä yleisten ja yksityisten etujen selvityksiä (pykälät kohta 2.2.).

Kaivoshankkeet kuuluvat lunastuslain piiriin, koska niissä tehdään kaivostoimitus – tämä erottaa kaivoshankkeet useimmista muista teollisuushankkeista. Lunastuslain mukaan hankkeen vaikutuksien haitankärsijöille, eli hankkeen ulkopuolisille kiinteistöille, määrätään korvaukset varallisuuden muuttumattomuusperiaatteella. Myös kaivoslain periaatteita on, että kaikki haitat korvataan.

Maanmittauslaitoksen lunastustoimitusyksikön johtaja Mauri Asmundelan mukaan kaivostoiminnasta aiheutuviin, korvattaviin haittoihin ja vahinkoihin lukeutuvat elinkeinohaitat, kuten yrityksen omaisuuden arvon lasku ja yritystulon menetys (huomioiden tulevaisuuden menetetty yritystulo). Lisäksi arvioitavana voi olla esimerkiksi kiinteistön arvon lasku melu-, pöly- tai maisemahaitta-alueella¹. 

Näitä ei arvioida virallisuusperiaatteella, vaan haitankärsijän täytyy itse esittää korvausvaatimus. Tietoa korvauskäytännöstä tulee lisätä, sillä usein haitankärsijät eivät ole tietoisia asiasta. Haittakorvauksia ei olekaan tosiasiassa käytetty vielä laajasti kaivoksien kanssa¹. Vaikka tiedon puute on osatekijä, niin pääasiallisesti ongelmat ovat kuitenkin haittavaikutuksien selvitysten puutteissa. Koska haittavaikutuksia kiinteistöille ja elinkeinoille ei selvitetä riittävästi kaivosluvituksen yhteydessä 1) yksittäisen haitankärsijän on yleensä mahdotonta pyrkiä itse tuottamaan tarpeelliset selvitykset aiheutuvasta haitasta 2) kaivoshankkeen toteuttamiskelpoisuudesta ei muodostu kuvaa. Äärimmäisissä tapauksessa haittakorvaukset saattaisivat vaikuttaa hankkeen kannattavuuteen.

Kaivoslain esitöissä todetaan (HE 273/2009 vp, s. 92 – 93):
”Kaivoslupahakemuksessa olisi esitettava tiedot kaivostoiminnan arvioiduista
vaikutuksista yleisiin ja yksityisiin etuihin seka niille koituvista hyodyista,
menetyksista ja haitasta.”

Ongelmia on etenkin YVA-raporttien laajuudessa ympäristövaikutusten kiinteistö- ja elinkeinokohtaisen arvioinnin osalta. Lisäksi ongelmia on konsulttien koostamien raporttien riippumattomuudessa ja tieteellisessä pätevyydessä. Konsulttivetoisten YVA-arviointien riippumattomuutta ja tieteellistä pätevyyttä tulisi selvittää ja pyrkiä parantamaan.

Käytännön tarpeesta johtuen YVA-selostuksiin onkin vaadittu laajempia arviointeja esimerkiksi kiinteistöarvoihin aiheutuvista haitoista. Pohjois-Suomen ELY-keskus lausui seuraavasti (Yaran Siilijärven YVA-arviointiohjelma):

” Yhteysviranomainen katsoo myös, että mahdollisuus

myydä kiinteistö edelleen kuuluu osaksi aineellisen omaisuuden

tavanomaista käyttöä. Tällä perusteella jo YVA-vaiheessa on esitettävä

ainakin yleistasoinen tarkastelu siitä, kuinka hanke mahdollisesti vaikuttaisi

erityisesti lähialueen kiinteistön omistajien mahdollisuuksiin hyödyntää

kiinteistöään myös edellä mainitussa tarkoituksessa. Hankkeen

mahdolliset negatiiviset vaikutukset aineelliseen omaisuuteen on

huomioitava osana ihmisiin kohdistuvaa vaikutusten arviointia, mutta myös

tarkastellessa hankkeen elinkeino- ja yhteiskuntataloudellisia vaikutuksia

(+/-). Arviointia tekevien asiantuntijoiden tulee tämän vuoksi perehtyä

huolellisesti YVA-ohjelmasta annettuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin sekä

otettava niissä esitetyt kannanotot huomioon arviointia tehdessään

(=haittojen luonne ja niiden alueellinen kohdentuminen).”³.

Kaivoslakiin lisättävillä kirjauksilla voitaisiin ohjata YVA-selostuksia kattavimmiksi (kaivoslupahakemuksen vaatimuksilla), ja täten varmistaa haitankärsijöiden korvausten asianmukaiset arvioinnit.

Ennakoiduille haittakorvauksille, joiden toteutuminen ei ole varmaa, tulisi myös voida määrätä vakuudet suojaamaan mahdollisesta kaivosyrityksen konkurssilta.

Esimerkkejä puutteellisista haittojen sekä yleisten ja yksityisten etujen selvityksistä

Haitat, yleiset, yksityiset esimerkki päiv. 08.12.2022

Pykäläehdotukset:

2.1. Intressivertailu

2.2. Haittojen selvityksen sekä yleisten ja yksityisten etujen tarkempi määrittely (vähimmäisvaatimus)

2.1. Intressivertailu:

– Ympäristöluvan ja kaivosluvan yhteensovittamiseen tulisi osoittaa rahoitusta, ja intressivertailun käyttöönottoon asettaa uusi työryhmä.

–  Intressivertailun voisi kirjata lakiin seuraavasti:

47 § Kaivosluvan myöntämisen edellytykset

Lisäys boldilla.

Esiintymän tulee olla kooltaan, pitoisuudeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan hyödyntämiskelpoinen.

Esiintymän hyödyntämisestä tulee seurata yleisille ja yksityisille eduille erittäin merkittävää hyötyä, joka on huomattavasti suurempi verrattuna siitä yleisille ja yksityisille eduille koituviin menetyksiin pitkienkin aikojen kuluessa.

– Vaihtoehtoinen muotoilu toisi joitain intressivertailun elementtejä lupaharkintaan täsmentäen luvan myöntämisen esteitä.

Poiston perustelut: käytännössä on ilmennyt että kaiken kokoisilla kaivoksilla voi olla kohtuuttomia haittoja, joiden poistaminen ei ole määräyksin mahdollista. Näin voi olla esimerkiksi erittäin lyhytikäisten tai huonosti kannattavien kaivosten kanssa.

HE 273/2009 vp

48 § perustelut

Boldilla lisäys, yliviivauksella poisto.

Pykälän 2 momentin nojalla kaivoslupaa ei saisi myöntää, jos kaivostoiminta aiheuttaisi vaaraa yleiselle turvallisuudelle, aiheuttaisi erittäin merkittäviä vahingollisia ympäristövaikutuksia tai erittäin merkittävästi heikentäisi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja eikä mainittua vaaraa yleiselle turvallisuudelle, vahingollisia ympäristövaikutuksia tai paikkakunnan asutus- ja elinkeino-olojen heikentämistä voida lupamääräyksin poistaa. Kaivosluvan myöntämisen esteeksi muodostuva heikentäminen tarkoittaa asutus ja/tai elinkeino-olojen heikentämistä, jonka rahallinen arvo on merkittävä tai suurempi kuin paikkakunnalle tuleva suora taloudellinen tuotto. EU-direktiivien ja kaivannaisjäteasetuksen vastaiset vaikutukset ovat aina erittäin merkittäviä.

Tällöin lupaa ei olisi mahdollista myöntää, vaikka kaivosluvan myöntämisen edellytykset muun muassa 45 ja 47 §:n nojalla täyttyisivät eikä luvan myöntämiselle olisi pykälän 1 momentissa tarkoitettua tai muualla kaivoslaissa säädettyä estettä. Käytännössä säännöksen soveltaminen voisi tulla harkittavaksi ainoastaan suurten kaivoshankkeiden yhteydessä. Tällöinkin lähinnä poikkeuksellisesti, koska yleensä muun muassa lupamääräyksin voidaan estää momentissa tarkoitetut seuraukset. Säännöksessä on kyse yleisarvioinnista, esimerkiksi arvokkaan maisema-alueen tuhoutumisesta tai alueiden tulemisesta elinkelvottomaksi, tai muuten kohtuuttomista tai lainvastaisista haitoista, mutta ei yksityiskohtaisesta terveyshaittojen tai muusta ympäristön pilaantumisen arvioinnista, joka tehdään ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla. Säännöksen nojalla vaaran aiheuttamista yleiselle turvallisuudelle, erittäin merkittävien vahingollisten ympäristövaikutusten aiheuttamista tai paikkakunnan asutus- ja elinkeino-olojen erittäin merkittävää heikentämistä ei voida pitää hyväksyttävänä, vaikka kaivoshanke toteutuessaan toisi huomattavaa hyötyä kaivostoiminnan harjoittajalle sekä taloudellisten ja työllisyysvaikutusten kautta yleiselle edulle.
– Tuottojen ja kustannusten vertailu rahassa tarvitaan, jotta kaivokset olisivat yhteiskunnan ja paikallisen kokonaisedun mukaisia.

– Intressivertailun keskeiset osa-alueet tulee kirjata tarkemmin lain perusteluihin. Näitä ovat elinkeino-, työpaikka-, kiinteistöarvo- ja ympäristöhaitat, mukaan lukien jätteiden pitkäaikaiset vaikutukset.

2.2. Haittojen selvityksen sekä yleisten ja yksityisten etujen tarkempi määrittely

– Ympäristövaikutusten ja menetysten arviointi

Tämän tekstin koostamisessa on käytetty otteita Pohjois-Savon ELYn lausunnosta Yaran Siilinjärven kaivoksen laajentamisen YVA-arviointiohjelmaan⁴.

HE 273/2009 vp (s. 93)

Lisäykset boldilla

34 § perustelut

Kaivoslupahakemuksessa olisi esitettävä tiedot kaivostoiminnan arvioiduista vaikutuksista yleisiin ja yksityisiin etuihin sekä niille koituvista hyödyistä, menetyksistä ja haitasta ottaen huomioon, mitä

18 §:n 1 momentissa säädetään. Kaivoslupahakemuksessa olisi myös esitettävä selvitys toimenpiteistä, joilla kaivostoiminnan haitalliset vaikutukset on tarkoitus poistaa tai joilla niitä on tarkoitus vähentää, sekä selvitys

suunnitellun kaivostoiminnan arvioiduista ympäristövaikutuksista ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 25 §:ssä tarkoitetussa laajuudessa. Ympäristövaikutuksia ovat esimerkiksi pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumisvaikutukset, hiukkas-, kaasupäästöt, paineaallot, melu, tärinä ja maisema-, luonnonsuojelu- ja liikennevaikutukset. Ympäristövaikutukset tulee olla ajantasaisesti selvitetty huomioiden kaivannaisjäteasetuksen sekä ympäristö-, luonnonsuojelu- ja vesilainsäädännön edellytykset. Ympäristövaikutuksista seuraa haittoja ja menetyksiä vaikutusalueen yleisiin ja yksityisiin etuihin. Haitat ja menetykset ilmenevät esimerkiksi kiinteistö- ja vakuusarvojen alenemisena ja elinkeinohaittoina, mukaan lukien nautinta-, hallintaoikeus-, käyttöarvo- ja virkistyskäyttöhaitat.

Mahdollisuus myydä kiinteistö edelleen kuuluu osaksi aineellisen omaisuuden tavanomaista käyttöä. Tällä perusteella jo kaivoslupavaiheessa on esitettävä ainakin yleistasoinen tarkastelu siitä, kuinka hanke mahdollisesti vaikuttaisi erityisesti lähialueen kiinteistön omistajien mahdollisuuksiin hyödyntää kiinteistöään myös edellä mainitussa tarkoituksessa. Kaivostoiminnasta voi seurata merkittäviä haittoja investointien arvolle sekä elinkeinoille, kuten matkailulle, poronhoidolle, kalastukselle, maataloudelle ja keräilytaloudelle; ja nautintaoikeuksille kuten metsästykselle ja luonnonvarojen kotitarvekäytölle. Hankkeen mahdolliset negatiiviset vaikutukset aineelliseen omaisuuteen ja elinkeinoihin on huomioitava osana ihmisiin kohdistuvaa vaikutusten arviointia, mutta myös tarkastellessa hankkeen elinkeino- ja yhteiskuntataloudellisia vaikutuksia (+/-). Kaivoslupa-arviointia tekevien asiantuntijoiden tulee tämän vuoksi perehtyä huolellisesti YVA-ohjelmasta tai kaivoksen ympäristövaikutusselvityksestä annettuihin lausuntoihin ja mielipiteisiin sekä otettava niissä esitetyt kannanotot huomioon arviointia tehdessään (=haittojen luonne ja niiden alueellinen kohdentuminen).

Haitat ja menetykset tulee selvittää rahallisina arvoina, ja niitä käytetään vakuuksien, haittakorvauksien, sekä hankkeen taloudellisen kannattavuuden arvioinnissa. Arvioituja haittoja ja menetyksiä tulee käyttää elinkeino- ja asutusolojen heikkenemisen arvioinnissa (48 §).

– Haittakorvaukset – selventävät kirjaukset

Kaivoslain esitöissä todetaan malminetsinnän osalta:

HE 273/2009 vp s. 132
Malminetsintäalueella, etsintäalueella ja kullanhuuhdonta-alueella tapahtuvasta toiminnasta
aiheutuneet vahingot ja haitat olisi korvattava haitankärsijöille. Korvattavuuden yleisenä
edellytyksenä olisi, että menetys on objektiivisesti todettavissa ja taloudellisesti
arvioitavissa esimerkiksi kiinteistön arvonalennuksena. Korvattavia vahinkoja ja haittoja
olisivat muun muassa omaisuuden vahingoittuminen tai käytön estyminen taikka
omistusoikeuteen perustuvan varallisuusarvoisen edun menettäminen, mukaan
lukien omaisuuden siirtäminen ja toisenlaiseksi muuttaminen sekä kiinteistön tai
investointien arvon aleneminen.

-> Vastaava kirjaus olisi hyvä lisätä kaivoslain kohtaan 81 § perustelut. Kaivostoimituksen
asianosainen. Alla oleva ehdotus sisältää kirjauksen, mutta tarkentaa sitä ympäristövaikutuksien osalta.

HE 273/2009 vp (s. 123)

Lisäykset boldilla

81 § perustelut. Kaivostoimituksen asianosainen.

Jotta menettely kaivostoimituksessa olisi yhdenmukainen lunastuslain ja kiinteistönmuodostamislainsäädännön kanssa, kaivostoimituksen asianosainen määriteltäisiin kiinteistönmuodostamislain 17 §:n 1 momentin mukaisesti. Kaivostoimituksen asianosainen olisi asianomainen kaivosaluelunastusluvan ja kaivosluvan haltija sekä muu henkilö, jonka oikeutta tai etua toimitus välittömästi koskee. Tällöin kaivostoimituksen asianosainen yleensä olisi se kiinteistön omistaja, jonka omaisuuden käyttöoikeus lunastetaan taikka jonka omaisuuteen muuten puututaan, mutta voisi kaivoshankkeiden usein laajalle ulottuvien vaikutusten takia olla sellainenkin, joka ei luovuta käyttöoikeutta omaisuuteen tai jonka omaisuuteen ei muuten puututa. Selvyyden vuoksi ja jotta kaivoshankkeissa olisi laaja hankkeen vaikutuksiin perustuva mahdollisuus esittää kaivostoimituksessa vaatimuksia, todettaisiin pykälässä, että kaivoksesta taikka kaivosalueen tai kaivoksen apualueen käyttämisestä aiheutuvasta haitasta tai vahingosta voitaisiin määrätä korvaus lunastuslain 38 §:n estämättä. Korvauksia arvioitaessa ja määrättäessä sellainen henkilöpiiri, jolta ei lunasteta omaisuuden käyttöoikeutta tai jonka omaisuuteen ei muuten puututa, olisi kaivostoimituksessa asetettava samaan asemaan kuin ne, joilta omaisuuden käyttöoikeus lunastetaan tai joiden omaisuuteen muuten puututaan. Korvauksia määrättäessä ympäristövaikutukset tulee olla ajantasaisesti selvitetty huomioiden kaivannaisjäteasetuksen sekä ympäristö-, luonnonsuojelu- ja vesilainsäädännön edellytykset. Ympäristövaikutuksia ovat esimerkiksi pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumisvaikutukset, hiukkas-, kaasupäästöt, paineaallot, melu, tärinä ja maisema-, luonnonsuojelu- ja liikennevaikutukset. Ympäristövaikutuksista seuraa haittoja ja menetyksiä vaikutusalueen yleisiin ja yksityisiin etuihin. Korvattavia vahinkoja ja haittoja olisivat muun muassa omaisuuden vahingoittuminen tai käytön estyminen taikka omistusoikeuteen perustuvan varallisuusarvoisen edun menettäminen, mukaan lukien omaisuuden siirtäminen ja toisenlaiseksi muuttaminen sekä kiinteistön tai investointien arvon aleneminen, mukaan lukien nautinta-, hallintaoikeus-, käyttöarvo- ja virkistyskäyttöhaitat. Koska korvaus voidaan parhaiten selvittää korvausta vaativan aloitteesta, kun kyseessä on kiinteistö, josta ei luovuteta alueiden käyttöoikeutta kaivosaluetta varten tai jossa ei ole kyse muusta omaisuuteen puuttumisesta, tulisi tällaista korvausta virallisperiaatteesta poiketen kaivostoimituksessa erikseen vaatia.

– Vakuudet haittakorvauksille

Voitaisiin asettaa ennakoiduille mutta ei varmoille haittavaikutuksille. Vakuudet varmistaisivat, että haitankärsijä saa korvaukset vaikka kaivosyritys ajautuu konkurssiin.

HE 126/2022 vp (s. 27)

Lisäykset boldilla

Kaivoslain 15 luvussa säädettyjä lopetus- ja jälkitoimenpiteitä, joita varten vakuuden määrää

asetettaessa lupaviranomaisen olisi erityisesti arvioitava 143, 144 ja 150 §:ssä säädettyjen velvoitteiden hoitamisesta aiheutuvat kustannukset:

– 143 §:n mukainen velvollisuus saattaa kaivosalue ja kaivoksen apualue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, huolehtia edellä mainituiden alueiden kunnostamisesta, siistimisestä ja maisemoinnista sekä suorittaa kaivosluvassa ja kaivosturvallisuusluvassa

erikseen määrätyt toimenpiteet; sekä

– 144?§:n mukainen velvollisuus poistaa alueilta kaivoksesta louhitut kaivosmineraalit sekä

maan pinnalla olevat rakennukset ja rakennelmat.

– 150 §:n mukaan toiminnanharjoittajan vastuu kaivosluvassa annettujen määräysten tai

kaivostoiminnan lopettamispäätöksessä annettujen määräysten mukaisesti kaivosalueen ja

kaivoksen apualueen seurannasta sekä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä ja niiden

kustannuksistajatkuu kaivostoiminnan päätyttyä. Pykälä antaa kaivosviranomaiselle mahdollisuuden antaa määräyksiä tarvittavista korjaavista toimenpiteistä

– Haitat ja vahingot tulee arvioida varovaisuusperiaatteen mukaisesti kaivoslupahakemuksen yleisten ja yksityisten etujen yhteydessä. Niille tulee määrätä vakuus, joka kattaa arvioidut haittakorvaukset.

Huomion arvoisena kaivoslain mukaisen vakuussääntelyn osalta on pidettävä sitä, että kaivostoiminnasta aiheutuvat yksityiskohtaisemmat, kiinteistö- ja haitankärsijäperusteiset vahingot ja haitat arvioidaan kaivoslain 8 luvun mukaisessa kaivostoimituksessa eikä kaivosvakuus siten yksityiskohtaisesti kata edellä mainittuja vahinkoja ja haittoja. Tähän perusasetelmaan ei esitetä muutosta.

107 §

Lisäykset boldilla

Vakuus kaivostoimintaa, malminetsintää ja kullanhuuhdontaa varten

Kaivosluvan, malminetsintäluvan haltijan ja kullanhuuhtojan on asetettava riittävä vakuus mahdollisen vahingon ja haitan korvaamista sekä jälkitoimenpiteiden suorittamista varten ottaen huomioon

toiminnan laatu ja laajuus sekä toiminta-alueen erityispiirteet.

Sen estämättä mitä 1 momentissa säädetään vakuuden asettamisesta, voi kaivosviranomainen

malminetsintäluvassa päättää, että vakuutta ei tarvitse asettaa, jos malminetsintäluvan haltija on

valtion laitos.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä vakuudesta.

HE 273/2009 vp

Lisäykset boldilla

Vakuudet ja korvaukset (s. 54)

Kaivoslupaan, malminetsintälupaan ja kullanhuuhdontalupaan perustuvasta toiminnasta aiheutuvien

vahinkojen ja haittojen korvaamista varten,

tällaiseen toimintaa liittyviä jälkitoimenpiteitä sekä kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten vaadittaisiin lähtökohtaisesti vakuus. Kaivostoiminnasta aiheutuvat

yksityiskohtaisemmat, haitankärsijä- ja kiinteistöperusteiset vahingot ja haitat olisi tarkoitus arvioida kaivostoimituksessa.

__________________________________________

1 Henkilökohtainen kommunikaatio, Maanmittauslaitoksen lunastustoimitusyksikön johtaja Mauri Asmundela,
26.10.2022.
2 Henkilökohtainen kommunikaatio, Maanmittauslaitoksen lunastustoimitusyksikön johtaja Mauri Asmundela,
26.10.2022.
3 https://www.ymparisto.fi/download/POSELY_Lausunto_Arviointiohjelmasta_Yara_kaivoslaajennus_YVA_finalpdf/%7B738699D2-8DBD-48C6-9981-D1267FCAD29A%7D/177469 s. 23 (lataa tiedoston)
4 https://www.ymparisto.fi/download/POSELY_Lausunto_Arviointiohjelmasta_Yara_kaivoslaajennus_YVA_finalpdf/%7B738699D2-8DBD-48C6-9981-D1267FCAD29A%7D/177469 s. 23 (lataa tiedoston)

3. Kaivos- ja ympäristöluvan yhteensovittaminen tai kaivosluvan kannattavuuslaskelman ja lupamääräysten tarkistaminen ympäristöluvan myöntämisen jälkeen. Vakuudet haitankärsijöiden korvauksille ja niiden sisällytys kannattavuuslaskelmaan.

Haittakorvaukset tulisi arvioida karkeasti kaivoshankkeen vakuusarvion yhteydessä, jotta niiden suuruusluokka on tiedossa hankkeen taloudellisen kannattavuuden tarkastelussa (kohta 3.1.). Tämä on oleellista etenkin “ääripään” hankkeiden kanssa, kuten Ylläksen Hannukainen, jonka haittakorvaukset tulisivat todennäköisesti nousemaan erittäin korkeisiin summiin (jos haittaselvitykset tehdään asianmukaisesti). Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutusalueen sisällä on muun muassa kaksi hiihtokeskusta ja yli sata matkailuyritystä.

Ympäristöluvan mittavat tiedot esim. kaivannaisjätteiden jätehuoltosuunnitelma, jätteiden luokittelu vaarallisuuden mukaan ja kaivoksen sulkemissuunnitelma tulisivat myös olla tiedossa kaivoksen kannattavuutta laskiessa. Ympäristöluvan sisältämien tietojen merkittävyydestä kertoo vakuuksien laajuus: esimerkiksi Keliberin kaivoshankkeen kaivosluvan alainen vakuus oli 95 000 euroa, kun taas ympäristöluvan alaiset vakuudet olivat 1 627 027 euroa ja 9 943 988 euroa (sulkemisen vakuus). Ympäristöluvan ympäristövaikutustiedot ovat olennaisia myös yleisiin ja yksityisiin etuihin kohdistuvien haittojen ja menetysten arvioinnissa. 

Edellä mainituista syistä johtuen kaivos- ja ympäristölupa tulisi käsitellä samanaikaisesti (kohta 3.2.). Jos tätä ei saada lakiin, tulisi kannattavuuslaskelma ja muut kaivosluvan lupamääräykset tarkistaa ympäristöluvan myöntämisen jälkeen (kohta 3.3.). 

Koska vasta ympäristöluvassa käsitellään monia olennaisia esimerkiksi jätteisiin ja kaivoksen pohjarakenteisiin ja sulkemiseen liittyviä asioita, on kohtuuton rajoite, että kaivoshankkeesta saatava hyöty ei saisi muuttua kaivosluvan lupamääräysten tarkistamisen jälkeen. Tämä kirjaus tulisikin poistaa yleisen edun vastaisena.

Pykäläehdotukset:

3.1. Kannattavuuslaskelma

Koska kaivostoiminnasta aiheutuvien elinkeinohaittojen korvaukset, kuten yrityksen omaisuuden arvon tai yritystulon lasku, voivat nousta mittaviin summiin, on oleellista sisällyttää nämä hankkeen kannattavuuslaskelmaan.

HE 273/2009 vp (s. 102)

Lisäykset boldilla

47 §. Kaivosluvan myöntämisen edellytykset. Pykälän 1 momentin nojalla hakijan olisi

osoitettava, että kyseessä on esiintymä, joka

kooltaan, pitoisuuksiltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan on hyödyntämiskelpoinen.

Esiintymällä tarkoitettaisiin 5 §:ssä olevan

määritelmän mukaan sellaista kallioperässä

olevaa kaivosmineraalien rikastumaa, jolla

on osoitettua tai mahdollista taloudellista arvoa kaivostoiminnan kohteena. Esiintymän

kokoa ja pitoisuutta voidaan pitää riittävänä,

jos esiintymän hyödyntämisestä saatavat tulot kattavat käyttökustannukset, haitta-, onnettomuus- ja ympäristövastuut ja takaavat

vaadittavan tuoton esiintymän hyödyntämiseen sijoitetulle pääomalle. Arvioitavista

teknisistä ominaisuuksista tärkeimmät olisivat louhintatekniset ja rikastustekniset ominaisuudet. Haitta-, onnettomuus- ja ympäristövastuita ovat jätteisiin, pilaantumiseen ja ympäristövahinkoihin ja -onnettomuuksiin liittyvät vastuut, haittakorvaukset haitankärsijöille, elinkeinoille ja kiinteistöarvoille tulevista haitoista myös pitkien aikojen kuluessa koko vaikutusalueella.

3.2. Ympäristöluvan ja kaivosluvan samanaikainen käsittely

34 § perustelut (5.5.2017/259) 

Lupahakemus

Lisäykset boldilla

Malminetsintälupaa, kaivoslupaa ja kullanhuuhdontalupaa koskeva hakemus on toimitettava lupaviranomaiselle.

Kaivoslupahakemuksessa on vaadittava kaivoksen apualueeksi tarkoitettuun alueeseen rajoitettua käyttö- tai muuta oikeutta. Jos kullanhuuhdonta-alueella on välttämätöntä saada oikeus poiketa 26 §:n 1 momentissa säädetystä rakentamiskiellosta, on sitä vaadittava kullanhuuhdontalupahakemuksessa.

Kaivoslupa käsitellään yhdessä ympäristöluvan kanssa lain eräiden ympäristöllisten lupamenettelyjen yhteensovittamisesta (764/2019) mukaan.

Tarkempia säännöksiä lupahakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3.3. Kaivosluvan ehtojen ja vakuuksien tarkastaminen ympäristöluvan myöntämisen jälkeen

62?§

Lisäykset boldilla, poisto yliviivauksella.

Kaivosluvan määräaikainen tarkistaminen ja määräaikaisuus

Kaivoslupa on voimassa toistaiseksi luvan lainvoimaiseksi tulosta. Kaivoslupa voidaan myös myöntää määräajaksi, jos se on perusteltua ottaen huomioon esiintymän laatu ja laajuus, hakijan edellytykset huolehtia kaivostoiminnan aloittamisesta sekä muut hakemuksen käsittelyn yhteydessä ilmenneet seikat. Määräaikainen kaivoslupa voi olla voimassa enintään kymmenen vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Lupaviranomaisen on tarkistettava toistaiseksi voimassa olevan kaivosluvan määräyksiä vähintään kymmenen vuoden välein. Lupaviranomaisen on ilmoitettava tarkistusväli luvassa. Välttämättömän yleisen tai yksityisen edun turvaamiseksi taikka muusta erityisestä syystä myös määräajan voimassa olevan kaivosluvan määräyksiä voidaan määrätä tarkistettavaksi määräajoin.

 

Kaivoslupa, sen voimassaolon edellytykset sekä määräykset täytyy erikseen tarkistaa kun ympäristölupa myönnetään kaivosluvan jälkeen, siihen tulee muutos tai se raukeaa; tai jos kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma tai hankkeen ympäristövaikutusten arviointi muuttuu niin, että sillä on vaikutuksia yleisiin ja yksityisiin etuihin.

Ympäristöluvan lakatessa kaivoslupaan liittyvät oikeudet lakkaavat, pois lukien vakuus-, korvaus- ja jälkihoitovastuut sekä velvollisuudet ja näiden tarkastusmahdollisuudet.

 

Lupamääräysten tarkistaminen ei saa sanottavasti vähentää kaivoshankkeesta saatavaa hyötyä.